lauantai 20. toukokuuta 2017

06.05. Non-Official Obedience Trial Part 2 / Möllitoko Osa 2

A couple of weeks ago we challenged our team again and went for our second non-official obedience trial.  These kind of trials are such great training events and you and your dog get a feeling of real competing.  The difference between a real trial and a non-official one is that you are allowed to reward your dog between or during the exercises, you may correct a movement or redo it and if needed, you can ask the judge for advice.  The atmosphere is nice and usually very relaxed.

This time it was Brie's turn to shine.  I am so very satisfied with her and her energy level in the obedience field.  Brie's highlight was definitely her heel work, which was excellent.  For a change Brie also showed she can stay in place for a minute without getting crazy due to being bored.  We scored 181 points out of 200 and came in second of seven dogs in the Novice Class.

Kuura did also very well.  Pasi scored 174 points with her this time, which would have been a fully approved amount of points in an official trial in the Novice Class.  The limit for approval is 160 points.

Della on the other hand had a less good day in the Open Class compared to the previous trial in April.  We made a few stupid mistakes in a couple of exercises and lost too many points for an approved outcome.  We scored 241 points and if it had been an official trial we should need at least 256 as a minimum.  So there's no shortcut, only more training.

The happy couple.


Onnellinen pari.

Pari viikkoa sitten tiimimme testasi jälleen itseään osallistumalla toisiin epävirallisiin toko-kisoihin.  Tällaiset tapahtumat ovat loistavaa harjoitusta ja sekä ohjaaja että koira saavat kilpailutuntumaa.  Virallisen ja epävirallisen kokeen erona on, että tässä saat palkata koiraasi liikkeiden välissä, saat korjata liikkeitä tai tehdä uudestaan ja tarvittaessa, voit kysyä neuvoja tuomarilta.  Ilmapiiri on mukava ja usein rento.

Täällä kertaa oli Brien vuoro loistaa.  Olen niin tyytyväinen siihen ja sen energiatasoon tottelevaisuuskentällä.  Brien ehdottomasti parasta osaamista oli sen seuraaminen mikä oli erinomaista.  Vaihteeksi Brie myös pysyi paikalla makuussa minuutin kyllästymättä ja villiintymättä.  Saavutimme 181 pistettä 200 pisteestä ja sijoitus toinen seitsemästä alokasluokan koirasta.

Kuura suoriutui myös hyvin.  Pasi ja Kuura saivat 174 pistettä, pistemäärä olisi riittänyt alokasluokan ykköstulokseen.  Ykköstuloksen pisteraja on 160 pistetttä.

Dellalla taas oli tällä kertaa vähemmän hyvä päivä avoimessa luokassa verrattuna huhtikuun kisaan.  Teimme muutamia tyhmiä virheitä parissa liikeessä ja menetimme liikaa pisteitä saadakseen ykköstuloksen.  Saimme kasaan 241 pistettä kun virallisissa ykköstulokseen tarvitaan vähintään 256 pistettä.  Siispä lyhyesti, lisää harjoitusta.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

29.-30.04. Jump Seminar / Hyppykliniikkakoulutus

Last weekend was rewarding.  Together with Brie I participated in a jump seminar held at our current club by the well-known Vappu Alatalo.  Vappu is an adept of the famous American Susan Salo and she teaches dogs to jump according to Salo's methodology.

The size, shape and development of a dog's body and a dog's temper are all inherited qualities but the skill to jump is something you learn.  When I am doing agility I want my dogs to use their bodies in the best possible and right way, which means I want to learn how to train them to make safe jumps with a correct balance and a good technique.   

We love to go fast in agility but, as Vappu told us, it's not always the "fast and furious" dogs that are the fastest if they are jumping with a bad technique.  Many times it means that we see legs spinning like Ferrari wheels but jumps are too long, the push offs are too close or too far from the obstacle, the landings are not in balance and the dog compensates it by making a wider turn which kills time.  A safe jump technique saves the body and also makes the self confidence grow, because with the right skills the dog does less mistakes which minimizes the risk of damages.

Brie got to do several different jump exercises during the weekend and Vappu studied how Brie used her body, how she read heights, depths and lengths of the obstacles in the set in front of her.  Brie jumps naturally very well, her hind legs are doing a great job but Vappu wished Brie to round her back more during the jump.  This is not an unusual problem among smaller breeds, because the back remains flat when the dog is rising its head to make eye contact with its owner.  Therefore it's of importance that an agility dog is focused on the obstacle and not on its handler, because a dog looking at its handler jumps in an unbalanced and undesirable way.

In Brie's case the problem is mainly due to our practicing obedience, because in agility Brie is very focused on the obstacles.  By the back exercises I have got from Vappu, I hope to achieve a more active back for Brie and also to be able to develop her already good jump technique even further.  Being a quite young dog and still inexperienced agility dog Brie also has got tendency to rise her rear a bit while jumping.  According to Vappu this is a "normal beginner's behaviour" and it will disappear with time. 

Vappu is coming back in September for her Jump Seminar Part Two and of course I am ready to participate with Brie again.  I am eager to learn more and also to practice what I have been fed during a splendid weekend with agility friends.

Brie and Vappu Alatalo's jump exercises.






Brie ja Vappu Alatalon hyppyharjoituksia.

Viime viikonloppu oli todella palkitseva.  Osallistuimme Brien kanssa nykyisen seuramme järjestämään Vappu Alatalon hyppyseminaariin.  Vappu on yhdysvaltalainen Susan Salon oppilaisiin ja opettaa koiria hyppäämään Salon menetelmien mukaan.

Koiran koko, muoto ja kehitys sekä luonne ovat kaikki perittyjä ominaisuuksia, mutta hyppytekniikka on jotain mikä on opittua.  Agilitya tehdessä haluan koirani käyttävän kroppaansa parhaalla mahdollisessa tavalla, tämä tarkoittaa, että haluan oppia opettaa koirani tekemään hypyt turvallisesti hyvällä tasapainolla ja oikealla tekniikalla.

Pidämme vauhdista agilityssa mutta, kuten Vappu totesi, "nopeat ja raivopäiset" koirat eivät aina ole nopeimpia jos hyppytekniikka on huono.  Monesti tämä tarkoittaa, että jalat käyvät kuin Ferrari pyörät, mutta hypyt ovat liian pitkiä, ponnistuspaikka liian lähellä tai kaukana esteestä, laskeutuminen ei ole tasapainossa ja koira korjaa sen laajemmalla kaarroksella mikä vie aikaa.  Turvallinen hyppytekniikka säästää koiraa ja samalla lisää sen itseluottamusta, koska oikeilla taidoilla koira tekee vähemmän virheitä mikä minimoi riskit vahingoihin.

Brie teki useita erilaisia hyppyharjoituksia viikonlopun aikana ja Vappu tarkkaili miten Brie käytti kroppaansa, luki edessä olevien esteyhdistelmien korkeuksia, syvyyttä ja pituutta.  Brie hyppää luonnostaan hyvin, takajalat tekevät hyvää työtä, mutta Vappu toivoi Brien pyöristävän selkäänsä enemmän hypätessään.  Tämä ongelma on melko yleinen pienillä roduilla, koska selkä pysyy suorana sen nostaessa päätään katsoessaan ohjaajaa.  Tämän takia on tärkeää, että agilitykoira keskittyy edessä olevaan esteeseen eikä ohjaajaan, koska koiran katsoessa ohjaajaa hypätessään se on ei toivotuissa epätasapainossa.

Brie on hyvin keskittynyt suorittamiseen, mutta Vapulta saamani ohjeen mukaan toivon saavani Brien käyttämään aktiivisemmin selkäänsä agilityssa ja kehittävän vielä jo hyvää tekniikkaansa.  Brie on vielä nuori ja kokematon agilitykoira ja sillä on taipumus nosta takapuoli hieman liian ylöspäin hypätessään.  Vapun mukaan tämä on "normaalia aloittelijan käytöstä" joka katoaa ajan myötä.

Vappu tulee taas kouluttamaan syyskuussa hyppyseminarin kakkososaa ja osallistun tietysti Brien kanssa.  Olen innokas oppimaan lisää ja myös harjottelemaan kaikkea saamiani harjoitteita joita saimme agility-ystävien kanssa erinomaisen viikonlopun aikana.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

22.04. Happy Birthday Brie! / Hyvää Syntymäpäivää Brie!

Time flies and all of a sudden you find out your puppy is not a puppy anymore.  My lovely Brie has turned two years and my sweet cuddly puppy has become an even sweeter cuddlier adult.  Brie is everything I have dreamed of.  She's energy and love in the same package but also a faithful friend waiting patiently when I am doing my household chores.  Brie is an amazing dog, social and active.  She's the perfect companion and I hope to have her still for many years by my side.

My black diamond - O'Brie of the Scheepdog Jumpers.





Minun musta timanttini - O'Brie of the Scheepdog Jumpers.

Aika rientää ja yhtäkkiä huomaat ettei pentusi ole enää pentu.  Minun ihana Brie täytti kaksi vuotta ja söpöstä pennusta on tullut vieläkin ihanampi aikuinen.  Brie on kaikkea mistä olen aina uneksinut.  Samassa pakkauksessa on energiaa ja rakkautta, mutta myös uskollinen ystävä joka kärsivällisesti odottaa kun teen kotityöt.  Brie on uskomaton koira, sosiaalinen ja aktiivinen.  Se on täydellinen kumppani ja toivon sen olevan vierelläni vielä todella monia vuosia.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

14.04. Non-Official Dog Show / Match Show

It's quite well-known that Pasi is not at all fond of dog shows but he's kind and comes along, because he knows how much it means to me.  I have never had a perfect show dog though I dream of it a lot.  My dogs have all been judged EXC (Excellent) but that's it.  I have never been in the top four competition in an official dog show so therefore the non-official shows have become valuable compensations for me.  Usually our dogs have succeeded more or less at such events.  This time it was Kuura's turn to shine in the show ring.

The purpose with the current show was to support a talented young handler from our area and her trip to the Agility European Open Junior competitions (EOJ 2017) in Luxembourg in July.  For the sake of a good cause I signed three of our dogs up for a ring adventure - Della, Kuura and Brie.

At a match show the dogs compete in pairs and the judge hands out a red or a blue ribbon to each contestant.  The red ribbon goes to the the winner of the duel.  This time Della was rewarded with the blue ribbon while Kuura and Brie both enjoyed red ones.  After the duels all the red ribbon dogs compete against each other and the same goes for the dogs awarded with the blue ribbon.  The winner of each group, that is the winners from large adult dogs red and blue, small adult dogs red and blue and puppies large and small breeds red and blue, will continue to the final contest, the Best In Show.

Kuura got it all right in the ring for small adult dogs and won the heart of the so important judge.  The other contestants, including Della and Brie, had no chances this day.  It was all Kuura's show and it was with joy I saw her win the red ribbon group.  

There were eight lovely dogs, all of different breeds, in the final competition and the two judges had some really nice pondering to do.  All the dogs in the Best In Show were very good representatives of their breeds, they moved and behaved well.  Pasi did an excellent job and showed Kuura so well they came in third, which isn't bad of a handler that is not at all keen on dog shows!  What a great day!

Kuura, the beauty of our team.


Kuura, tiimimme kaunotar.

On yleisesti tiedetty, ettei Pasi ole mikään koiranäyttelyiden ystävä, mutta hän on kiltti ja tulee mukaan, koska tietää miten paljon ne merkitsevät minulle.  Minulla ei ole koskaan ollut täydellistä näyttelykoiraa vaikka olen sellaisesta paljon haaveillut.  Koirani on aina arvosteltu ERI (Erinomainen) ja se siitä.  Virallisissa koiranäyttelyissä en ole koskaan ollut neljän parhaan joukossa joten siksi mätsäreistä on tullut tärkeä korvike minulle.  Koiramme menestyvät usein miten enemmän tai vähemmän niissä.  Tällä kertaa oli Kuuran vuoro loistaa kehässä.

Tämän kertaisen match show:n tarkoitus oli tukea paikallisen nuoren ohjaajan Agility European Open Junior (EOJ 2017) kisamatkaa Luxenburgiin heinäkuussa.  Hyvän asian puolesta ilmoitin tapahtumaan kolme koiraa - Dellan, Kuuran ja Brien.

Match Showssa koirat kisaavat pareittain ja tuomari jakaa toiselle punaisen ja toiselle sinisen nauhan.  Punaisen nauhan saaja on parin voittaja.  Tällä kertaa Della sai sinisen nauhan kun taas Kuura ja Brie saivat punaisen nauhan.  Parikilpailun jälkeen punaisen nauhan saaneet kisaavat toisiaan vastaan ja samoin sinisen nauhan saaneet.  Jokaisen ryhmän voittaja, isojen aikuisten, pienten aikuisten punainen ja sininen, samoin kuin isojen rotujen ja pienten rotujen pentujen punaisten ja sinisten ryhmien voittajat, jatkavat finaaliin eli Best in Showhun.

Kuura pärjäsi hyvin pienten aikuisten ryhmässä ja mielytti eniten tuomaria.  Muilla kilpailijoilla, Della ja Brie mukaan lukien, ei ollut mahdollisuuksia.  Kisa oli Kuuran showta ja oli ilo nähdä sen voittavan punaisten ryhmän.  

Loppukilpailussa oli kahdeksan eri rotuista hienoa koiraa ja kahdella tuomarilla oli mukavaa ratkottavaa sijoituksissa.  Kaikki Best in Show:n koirat olivat rotunsa hienoja edustajia, ne liikkuivat ja käyttäytyivät hienosti.  Pasi esitti Kuuran niin hienosti, että sijoittuivat kolmanneksi, mikä ei ollut ollenkaan hullummin esittäjältä joka ei pidä koiranäyttelyistä!  Mikä hieno päivä!.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

02.04. Non-official obedience trial / Möllitoko

Last Sunday we participated in a non-official obedience trial in Pori.  It was a very challenging day in many ways.  The field for the trial was soaking wet after the heavy showers of rain the day before.  The outdoor field brought new experiences by exciting scents that especially captured the noses of the more unskilled and younger dogs.  Brie for example just couldn't resist to taste the small brown pearls left on the ground by a generous city rabbit.  The noise of the vivid traffic from the street nearby also added its own spice to the trial.

Della was the first one of our dogs to show her skills in the ring and she really surprised me in the Open Class.  Della scored 256 points, which would have been an approved result in an official trial.  There were seven dogs in the class and Della came in third so I was happily satisfied.

Brie took part in the Novice Class and scored 152 points.  To be approved she should have needed 160 points.  Brie got top scores in 6 of her 7 exercises but due to a crazy moment of joy when she should stay down for a minute we lost 40 points!  The handsome Lancashire Heeler boy lying next to her was just too lovely to ignore.

Kuura was the true star of our team this day.  She took part in the same class as Brie that is in the Novice Class.  The teamwork between Kuura and Pasi was so nice to watch.  Kuura stayed calm and she concentrated through the whole trial.  There's no wonder they got top scores (190 points out of 200) and were placed second best of eleven contestants.

Three small stars on a grey day.









Harmaan päivän kolme pientä tähteä.

Osallistuimme viime sunnuntaina epäviralliseen tottelevaisuuskokeeseen Porissa.  Päivä oli haastava monin tavoin.  Koekenttä oli läpimärkä edellisen päivän kaatosateen jäljiltä.  Ulkokenttä toi myös uusia jännitäviä kokemuksia joka vangitsi etenkin nuorien ja kokemattomien koirien neniä.  Esimerkiksi Brie ei voinut vastustaa pienten ruskeiden helmien makua joita paikalle oli jättäneet anteliaan kaupunkijäniksen.  Lähikadun vilkkaan liikenteen melu toi myös oman mausteensa kokeeseen.

Koiristamme ensimmäisenä kehässä näytti taitonsa Della ja hän todella yllätti minut avoimessa luokasssa (AVO).  Della sai 256 pistettä, mikä olisi virallisessa kokeessa ollut hyväksytty tulos.  Luokassa oli seitsemän koiraa ja Dellan sijoitus oli kolmas joten olin hyvin tyytyväinen.

Brie osallistui alokasluokkaan (ALO) ja sai kokoon 152 pistettä.  Hyväksyttyyn tulokseen olisi tarvittu 160 pistettä.  Brie sai huippupisteet 6:sta kaikkiaan 7:stä osa-alueesta, mutta menetti 40 pistettä paikkamakuussa hauskan hullutteluhetken takia!  Komea Lancashire Heeler-poika vieressä oli liian ihana jättää huomiotta.

Teamin päivän todellinen tähti oli Kuura.  Se osallistui samaan alokasluokkaan (ALO) kuin Brie.  Kuuran ja Pasin yhteistyötä oli hieno katsoa.  Kuura pysyi tyynenä ja keskittyi koko kokeen ajan.  Ei ihme, että he saivat huippupisteet (190 pistettä 200:sta pisteestä) ja sijoittui 2. yhdestätoista koirakosta.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Dogs and dumbbells / Koirat ja kapulat

If you are following our blog regularly you probably remember the problems I had with Della and the dumbbell in the beginning.  For almost two years I struggled before I got Della to retrieve.  I know it sounds crazy and several people told me to give up, among them a very well-known working dog trainer.  Fortunately my belief in Della was stronger than my disbelief and I continued training with her.  In the very beginning I almost threw a party when Della as much as glanced at the dumbbell.  The day she touched it with her nose we had carnival atmosphere in the air.  Every step forward felt great though it was a very small one.

Clicker training, special treats and a determined and quite persistent owner made it finally work and today Della is retrieving on command.  It's not the most perfect performance with a dumbbell but due to "Della standards" it's a win.

I have always envied Pasi, because what took two years for me to train took only a few minutes for him.  Sometimes Kuura just amazes us.  Retrieving the dumbbell was a piece of cake for her until I discovered that Brie is just as amazing as Kuura.

The only problem I have got with Brie, compared to Della, is that she likes to chew the dumbbell.  She's not keeping it still in her mouth, which is not acceptable.  Luckily I have skilled people around me and I was advised to let Brie retrieve with a heavier dumbbell.  I switched to another bigger dumbbell.  It worked at once and the chewing stopped.

Training dogs never gets dull and the dogs never stop surprising me.

The retrieving members of our team -
Taika, Della, Kuura and Brie.





Meidän tiimin noutajat -
Taika, Della, Kuura ja Brie.

Mikäli seuraat blogiamme säännöllisesti muistat todennäköisesti alkuaikojen Dellan kapulaongelman.  Taistelin Dellan kanssa miltei kaksi vuotta ennen kuin sain sen noutamaan.  Tiedän sen kuullostavan hullulta ja useat ihmiset kehoitti minua luovuttamaan, mukana hyvin tunnettu palveluskoirakouluttaja.  Onneksi uskoni Dellaan oli vahvempi kuin niiden jotka eivät meihin uskoneet ja jatkoin harjoittelua sen kanssa.  Aivan alussa miltei hullaanuin kun Della vain vilkaisikin kapulaan.  Sinä päivänä kun se kosketti sitä nenällään meillä oli todellista juhlan tuntua ilmassa.  Jokainen edistysaskel tuntui mahtavalta vaikka ne olivatkin pieniä.

Naksutinharjoitukset, erikoisherkut ja päättäväisyys sekä melkoisen itsepäinen omistaja sai noudon toimimaan ja nykyään Della noutaa käskystä.  Se ei ole mitenkään täydellinen suoritus, mutta Dellan mittapuulla se on voitto.

Olen aina kadehtinut Pasia, sillä minkä harjoittelu minulta vei kaksi vuotta, vei häneltä vain muutaman minuutin.  Välillä Kuura todella yllättää meidät.  Kapulan nouto oli sille todella helppo tehtävä kunnes tajusin, että Brie on aivan yhtä hämmästyttävä kuin Kuura.

Minun ainoa ongelma Brien kanssa on, että se tahtoo pureksia kapulaa toisin kuin Della.  Se ei pidä kapulaa pureksimatta ja se ei ole hyväksyttävää.  Onneksi minulla on ympärilläni taitavia ihmisiä jotka neuvoivat minua käyttämään Brielle painavampaa kapulaa noudossa.  Vaihdoin siis isompaan kapulaan.  Se toimi heti ja pureminen loppui.

Koirien kouluttaminen ei ole koskaan ikävystyttävää ja ne eivät koskaan lakkaa yllättämästä minua.        

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Brie running the A-Frame / Brien juoksukontakti A-esteelle

Due to Brie's unfortunate muscle trauma last year I've trained agility quite cautiously with her.  If Brie was to decide, we would probably train a lot more.  Brie just loves to do agility and in her opinion there's only one way to do it, that is the very speedy way.

The trauma related to a muscle on the side of her back made me wait with weaving pole exercises and contacts.  In a way I am quite behind in my schedule compared to some of Brie's buddies which are performing all kinds of agility obstacles perfectly already.  I have not allowed me to feel any stress because of this.  It's hard but Brie is still young and she's such a package I am not willing to take any foolhardy risks or rash decisions because of what others do.

The winter has also limited the possibilities to train regularly especially in our own yard.  Snow has not stopped us but the icy grounds when the temperatures have been bouncing up and down every other day.  We have also had showers of rain at times so it's been quite annoying.

I've decided to go with running contacts on the A-Frame and after having been able to train and also get valuable advice from a skilled member of our new club, the new year has started off very well.  Last Wednesday Brie had her third RC (Running Contact) workout on a full A-Frame and I am really proud of my "cheese girl".  Brie's getting more and more confident in her performance all the time and her leaps are growing more accurate.  We still have a lot of work to do before reaching our final goal but we're gradually getting there.  A big thank you to Tanja, who's been guiding and inspiring me in the RC matter.  I really appreciate the help and assistance I get!

Portrait of Brie by me.
Video by Tanja Nummelin.


Minun ottama muotokuva Briestä.
Video: Tanja Nummelin

Viime vuotisen Brien lihasrevähtymän takia olen harjoitellut sen kanssa varovaisesti.  Jos Brie olisi saanut päättää olisimme varmasti harjoitelleet paljon enemmän.  Brie todella rakastaa agilitya ja sen mielestä on vain yksi tapa tehdä sitä eli täysillä.

Selän lihasrevähtymä sai minut odottamaan keppien ja kontaktien harjoittelua.  Olen tavallaan jäljessä aikataulussani verrattuna joihinkin Brien ystäviin jotka tekevät kaikenlaisia agilityesteitä jo täydellisesti.  En ole antanut sen aiheuttaa stressiä.  Se on raskasta, mutta Brie on vielä nuori ja sellainen pakkaus etten ole valmis ottamaan mitään tyhmän rohkeita riskejä ja hätiköityjä päätöksiä vain siksi mitä toiset tekevät.

Talvi on myös rajoittanut mahdollisuuksia harjoitella säännöllisesti etenkin omalla pihalla.  Lumi ei ole sitä estänyt, mutta jäinen maa kun lämpötila on hyppinyt ylös ja alas joka toinen päivä.  Toisinaan on taas satanut kaatamalla mikä on ollut melkoisen ärsyttävää.

Olen päättänyt tehdä juoksukontaktit A:lle ja koska olen saanut mahdollisuuden harjoitella ja saada arvokkaita neuvoja uuden seuramme taitavalta jäseneltä, uusi vuosi on alkanut hyvin.  Viime keskiviikkona Briellä oli kolmannet juoksukontaktiharjoitukset täyskorkealla A:lla ja olen todella ylpeä "juustotytöstäni".  Brien itseluottamus tekemiseen kasvaa ja sen askeleet osuvat tarkemmin koko ajan.  Meillä on kuitenkin vielä paljon tehtävää ennen kuin saavutamme päämäärän, mutta olemme etenemässä siihen asteittain.  Iso kiitos Tanjalle, joka on opastanut ja kannustanut juoksukontakteissa.  Olen todella kiitollinen avusta!