sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Dogs and dumbbells / Koirat ja kapulat

If you are following our blog regularly you probably remember the problems I had with Della and the dumbbell in the beginning.  For almost two years I struggled before I got Della to retrieve.  I know it sounds crazy and several people told me to give up, among them a very well-known working dog trainer.  Fortunately my belief in Della was stronger than my disbelief and I continued training with her.  In the very beginning I almost threw a party when Della as much as glanced at the dumbbell.  The day she touched it with her nose we had carnival atmosphere in the air.  Every step forward felt great though it was a very small one.

Clicker training, special treats and a determined and quite persistent owner made it finally work and today Della is retrieving on command.  It's not the most perfect performance with a dumbbell but due to "Della standards" it's a win.

I have always envied Pasi, because what took two years for me to train took only a few minutes for him.  Sometimes Kuura just amazes us.  Retrieving the dumbbell was a piece of cake for her until I discovered that Brie is just as amazing as Kuura.

The only problem I have got with Brie, compared to Della, is that she likes to chew the dumbbell.  She's not keeping it still in her mouth, which is not acceptable.  Luckily I have skilled people around me and I was advised to let Brie retrieve with a heavier dumbbell.  I switched to another bigger dumbbell.  It worked at once and the chewing stopped.

Training dogs never gets dull and the dogs never stop surprising me.

The retrieving members of our team -
Taika, Della, Kuura and Brie.





Meidän tiimin noutajat -
Taika, Della, Kuura ja Brie.

Mikäli seuraat blogiamme säännöllisesti muistat todennäköisesti alkuaikojen Dellan kapulaongelman.  Taistelin Dellan kanssa miltei kaksi vuotta ennen kuin sain sen noutamaan.  Tiedän sen kuullostavan hullulta ja useat ihmiset kehoitti minua luovuttamaan, mukana hyvin tunnettu palveluskoirakouluttaja.  Onneksi uskoni Dellaan oli vahvempi kuin niiden jotka eivät meihin uskoneet ja jatkoin harjoittelua sen kanssa.  Aivan alussa miltei hullaanuin kun Della vain vilkaisikin kapulaan.  Sinä päivänä kun se kosketti sitä nenällään meillä oli todellista juhlan tuntua ilmassa.  Jokainen edistysaskel tuntui mahtavalta vaikka ne olivatkin pieniä.

Naksutinharjoitukset, erikoisherkut ja päättäväisyys sekä melkoisen itsepäinen omistaja sai noudon toimimaan ja nykyään Della noutaa käskystä.  Se ei ole mitenkään täydellinen suoritus, mutta Dellan mittapuulla se on voitto.

Olen aina kadehtinut Pasia, sillä minkä harjoittelu minulta vei kaksi vuotta, vei häneltä vain muutaman minuutin.  Välillä Kuura todella yllättää meidät.  Kapulan nouto oli sille todella helppo tehtävä kunnes tajusin, että Brie on aivan yhtä hämmästyttävä kuin Kuura.

Minun ainoa ongelma Brien kanssa on, että se tahtoo pureksia kapulaa toisin kuin Della.  Se ei pidä kapulaa pureksimatta ja se ei ole hyväksyttävää.  Onneksi minulla on ympärilläni taitavia ihmisiä jotka neuvoivat minua käyttämään Brielle painavampaa kapulaa noudossa.  Vaihdoin siis isompaan kapulaan.  Se toimi heti ja pureminen loppui.

Koirien kouluttaminen ei ole koskaan ikävystyttävää ja ne eivät koskaan lakkaa yllättämästä minua.        

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Brie running the A-Frame / Brien juoksukontakti A-esteelle

Due to Brie's unfortunate muscle trauma last year I've trained agility quite cautiously with her.  If Brie was to decide, we would probably train a lot more.  Brie just loves to do agility and in her opinion there's only one way to do it, that is the very speedy way.

The trauma related to a muscle on the side of her back made me wait with weaving pole exercises and contacts.  In a way I am quite behind in my schedule compared to some of Brie's buddies which are performing all kinds of agility obstacles perfectly already.  I have not allowed me to feel any stress because of this.  It's hard but Brie is still young and she's such a package I am not willing to take any foolhardy risks or rash decisions because of what others do.

The winter has also limited the possibilities to train regularly especially in our own yard.  Snow has not stopped us but the icy grounds when the temperatures have been bouncing up and down every other day.  We have also had showers of rain at times so it's been quite annoying.

I've decided to go with running contacts on the A-Frame and after having been able to train and also get valuable advice from a skilled member of our new club, the new year has started off very well.  Last Wednesday Brie had her third RC (Running Contact) workout on a full A-Frame and I am really proud of my "cheese girl".  Brie's getting more and more confident in her performance all the time and her leaps are growing more accurate.  We still have a lot of work to do before reaching our final goal but we're gradually getting there.  A big thank you to Tanja, who's been guiding and inspiring me in the RC matter.  I really appreciate the help and assistance I get!

Portrait of Brie by me.
Video by Tanja Nummelin.


Minun ottama muotokuva Briestä.
Video: Tanja Nummelin

Viime vuotisen Brien lihasrevähtymän takia olen harjoitellut sen kanssa varovaisesti.  Jos Brie olisi saanut päättää olisimme varmasti harjoitelleet paljon enemmän.  Brie todella rakastaa agilitya ja sen mielestä on vain yksi tapa tehdä sitä eli täysillä.

Selän lihasrevähtymä sai minut odottamaan keppien ja kontaktien harjoittelua.  Olen tavallaan jäljessä aikataulussani verrattuna joihinkin Brien ystäviin jotka tekevät kaikenlaisia agilityesteitä jo täydellisesti.  En ole antanut sen aiheuttaa stressiä.  Se on raskasta, mutta Brie on vielä nuori ja sellainen pakkaus etten ole valmis ottamaan mitään tyhmän rohkeita riskejä ja hätiköityjä päätöksiä vain siksi mitä toiset tekevät.

Talvi on myös rajoittanut mahdollisuuksia harjoitella säännöllisesti etenkin omalla pihalla.  Lumi ei ole sitä estänyt, mutta jäinen maa kun lämpötila on hyppinyt ylös ja alas joka toinen päivä.  Toisinaan on taas satanut kaatamalla mikä on ollut melkoisen ärsyttävää.

Olen päättänyt tehdä juoksukontaktit A:lle ja koska olen saanut mahdollisuuden harjoitella ja saada arvokkaita neuvoja uuden seuramme taitavalta jäseneltä, uusi vuosi on alkanut hyvin.  Viime keskiviikkona Briellä oli kolmannet juoksukontaktiharjoitukset täyskorkealla A:lla ja olen todella ylpeä "juustotytöstäni".  Brien itseluottamus tekemiseen kasvaa ja sen askeleet osuvat tarkemmin koko ajan.  Meillä on kuitenkin vielä paljon tehtävää ennen kuin saavutamme päämäärän, mutta olemme etenemässä siihen asteittain.  Iso kiitos Tanjalle, joka on opastanut ja kannustanut juoksukontakteissa.  Olen todella kiitollinen avusta!

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Some things just hit your heart / Jokin kosketti juuri minua

It's quite funny how we change throughout life.  When I was a child gifts and presents on your birthday or at Christmas were the most important things.  The hard gift boxes were usually the more interesting and exciting ones.  Soft gifts usually meant some kind of garment and never that puppy I had wished for so dearly every year.

It's still very nice to be remembered with gifts at this age but what's more important is to be together and celebrate your birthday or anniversary with the people you love.  So I did last weekend and it was very nice.

Though I didn't expect any presents for my birthday I got really spoiled by my mom and mother-in-law.  Still there were no pups wrapped in gift boxes but lovely gifts which meant a lot to me.  Obviously these givers know me very well and have full control of what I like.  I am touched.

Perfect birthday presents.




Täydelliset syntymäpäivälahjat.

On melko hauskaa miten muutuumme elämämme aikana.  Lapsena lahjat jotka saimme syntymäpäivänä tai jouluna olivat tärkeimmät.  Kovat paketit olivat usein miten kiinnostavimmat ja jännittävimmat.  Pehmeät paketit olivat useimmin vaatteita ja eivät koskaan pentua jota niin hartaasti toivoin joka vuosi. 

Tässä iässä on edelleen mukava saada lahjoja, mutta tärkeämpää on viettää merkkipäivää yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa.  Näin tapahtui viime viikonloppuna ja se oli todella mukavaa.

Vaikka en odottanut mitään lahjoja syntymäpäivänä, olin todella hemmoteltu äitini ja anoppini puolelta.  Vieläkään paketteihin ei oltu kääritty pentua, mutta ihania lahjoja jotka merkitsevät minulle paljon.  Selvästikin lahjojen antajat tuntevat minut hyvin ja tietävät varmasti mitä pidän.  Olen otettu.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Della's recovery / Dellan toipuminen

It's about three weeks since Della had her hysterectomy and I have a sheltie bursting with energy.  Being on a sick leave just sucks if you ask my dog.  Fortunately it's not for Della to decide, because then there had been no life on leash and absolutely no periods of being locked up in a cage during nights.  Regardless of Della's opinions, all my efforts have paid off and we have had no problems or complications.  Anna's work has been precise and neat and again I am amazed by the fine recovery of an animal.

Last week Della was partly back in business again and she was allowed to take her weekly class in obedience.  Della's joy did not know any bounds and we all got to laugh at my little precious crazy one.  Agility is still prohibited for another two or three weeks, because I am not willing to take any unnecessary risks at the moment.  I want Della to heal properly and to get back in shape without any stress.

I am also grateful for having a tolerant and understanding employer who made it possible for me to bring Della with me to the office for a few days too.  Della is such an easy dog to take along, because being apart from the pack Della is really cool and we enjoyed some very nice quality time together.  Della's presence at work was also very appreciated among my colleagues and at the end of the day, I went home with a very satisfied dog with a belly full of treats.  Della knows how to steal hearts.

Della three weeks from surgery.




Della kolme viikkoa leikkauksesta.

Dellan kohdunpoistosta on kulunut noin kolme viikkoa ja minulla on sheltti halkeamaisillaan energiasta.  Sairaslomalla olo on todella syvältä jos kysyy koiraltani.  Onneksi Della ei saanut siitä päättää, muutoin ei olisi ollut elämää taluttimessa eikä ehdottomasti ei olisi joutunut viettämään öitä häkissä.  Dellan mielipiteistä huolimatta, kaikki tekemäni ponnistukset ovat tuottaneet tulosta ja meillä ei ole ollut ongelmia tai komplikaatioita.  Annan työ on ollut tarkkaa ja siistiä ja en taaskaan voi olla hämmästelemättä miten nopeasti eläimet toipuvat.

Viime viikolla Della oli jo osittain takaisin tuohuissa ja se sai osallistua viikottaiseen tottelevaisuuskoulutukseen.  Dellan riemulla ei ollut rajaa ja saimme kaikki nauraa pientä hullua kullan nuppuani.  Agility on vielä pari kolme viikkoa kiellettyä koska en halua ottaa vielä mitään tarpeettomia riskejä.  Tahdon Dellan parantuvan täysin ja pääsevän takaisin kuntoon ilman stressiä.

Olen myös kiitollinen, että minulla on kärsivällinen ja ymmärtäväinen työnantaja joka mahdollisti Dellan pitämisen toimistossa muutaman työpäivän.  Della on niin helppo koira ottaa mukaan, koska olleessaan erossa laumasta se on todella rauhallinen ja nautimme todella mukavista yhteisistä hetkistä.  Myös työkaverit pitivät Dellan työpaikalla olosta ja päivän päätteeksi kotiin mennessä minulla oli tyytyväinen koira vatsa täynnä herkkupaloja.  Della tietää miten hurmataan.

perjantai 17. helmikuuta 2017

As good as new / Aivan kuin uusi

The very same day Della had her surgery our oldest member of the pack got a tartar removal.  Of course we had our favourite vet to take care of Taika's teeth too, that is Anna Kangas at Annan Eläinlääkäriserviisi Oy in Rauma.

We also let Taika have a general health check at the same time and we got our suspicions confirmed regarding Taika's hearing.  Taika still reacts to some sounds but basically she is almost deaf.  A blood sample was also taken and it was all good news.  For an eleven years old dog Taika is still going very strong.

Our granny of the pack, Taika.

 

Laumamme mummo, Taika.

Samana päivänä kun Dellalle tehtiin leikkaus, lauman vanhimmalle jäsenelle suoritettiin hammaskivenpoisto.  Taikan hampaat hoiti tietysti meidän suosikki eläinlääkäri Anna Kangas Annan Eläinlääkäriserviisi Oy Raumalla.

Taikalle tehtiin samalla yleinen terveystarkastus ja epäilyksemme Taikan kuulosta sai vahvistuksen.  Taika kuulee vielä joitain ääniä, mutta on periaatteessa miltei kuuro.  Myös verikoe otettiin ja arvot olivat pelkästään hyviä.  Yksitoistavuotiaaksi koiraksi Taika on vielä todella hyväkuntoinen.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Another sick leave / Toinen sairasloma

February took off the same way as January that is I have been on a "sick leave" for a few days again.  This time I wasn't the one to be put to bed though, it was my little black sweetheart Della.  At last I had decided to go through with my plan to get Della a hysterectomy.

We have had three dogs before Della, which have had the very same surgical procedure.  Every operation has been a success but it's fascinating how this knowledge is not enough to calm you down when you're about to do it again.  I almost contacted my wonderful veterinary Anna and called it all off that very same morning Della was scheduled for her surgery.  The evening before a colleague at work had told me to reconsider my decision to have Della operated, because he questioned the need for a hysterectomy.  Would it actually make Della's life better or easier?  In his opinion a hysterectomy is pure business.

Today I am very glad for letting Della have her hysterectomy, because her uterus was diagnosed with the condition of mucometra.  It means there was an accumulation of sterile fluid within her uterus and the condition is completely without any significant outward clinical signs.  The mucometra syndrome is not life-threatening but it can eventually cause a pyometra.

Della has not at all shown any signs of being in severe pain after surgery but she's also got painkillers twice a day.  She's been quite alert from the start and hungry too so I am very satisfied with how it has all worked out.  Della is not allowed to move freely yet so she's been on the leash since the day she had her surgery and during nights she's also been put into her metal cage, everything only to protect her from hurting herself and licking the area for the surgical wound.  She's also been wearing a special soft dress which has been a great help in the battle of preventing an eager dog's tongue from taking care of the wound.  Della is already of the opinion that life sucks when she can't sleep on the couch or in our bed without someone watching over her.  Regarding walks Della's life is still limited for a few weeks and when it comes to agility we'll start training again after about six weeks.  I am not in a hurry.  It's most important that Della is in shape before aiming for new goals.

Many thanks to our skilled veterinary Anna Kangas at Annan Eläinlääkäriserviisi Oy in Rauma for a great job and excellent care!

The little brave patient.





Pieni urhea potilas.

Helmikuu alkoi samoin kuin tammikuu, olin muutaman päivän "sairaslomalla".  Tällä kertaa minä en ollut vuodepotilaana, se oli minun pieni musta mussukka Della.  Vihdoin ja viimein olin päättänyt tehdä Dellalle suunnitellun kohdunpoistun.

Meillä on ollut kolme koiraa ennen Dellaa joille on tehty sama leikkaus.  Kaikki leikkaukset ovat onnistuneet hienosti, mutta on ihmeellistä miten tuo tieto ei auta sinua rauhoittumaan kun sitä jälleen olla tekemässä.  Kyseisenä aamuna olin valmis soittamaan meidän mahtavalle eläinlääkäri Annalle ja olin valmis perumaan leikkauksen.  Päivää ennen työtoverini pyysi minua harkitsemaan Dellan leikkaamista koska epäili kohdunpoiston tarpeellisuutta.  Tekisikö se todella Dellan elämästä paremman ja helpompaa?  Hänen mielestä kohdunpoisto on pelkkää liiketoimintaa.

Tänään olen iloinen siitä, että Dellalle tehtiin kohdunpoisto, sillä hänen kohdulle diagnosoitiin mukometra.  Tämä tarkoittaa, että kohtuun oli kerääntynyt nestettä jota ei voinut mitenkään selvästi ulkoapäin kliinisesti havaita.  Mukometra syndrooma ei ole hengenvaarallinen, mutta lopulta se voi aiheuttaa kohtutulehduksen.

Leikkauksen jälkeen Della ei ole näyttänyt mitään pahempia kivun merkkejä, mutta hän on myös saanut kipulääkettä kahdesti päivässä.  Hän on ollut melko pirteä ja nälkäinen alusta lähtien ja olen erittäin tyytyväinen hänen toipumiseen.  Della ei ole saanut liikkua vielä vapaasti joten se on ollut taluttimessa leikkauksesta lähtien ja viettänyt yönsä metallihäkissä.  Kaikki tämä siksi, ettei se vahingoittaisi itseään ja nuolisi haava-aluetta.  Della on myös käyttänyt erityistä pehmeää koko vartalobodya mikä on ollut oiva apua taistelussa estää innokasta koiraa hoitamasta ja nuolemasta haavaa.  Dellan mielestä elämä on tylsää kun se ei voi nukkua sohvalla tai sängyssä ilman jonkun vahtimista.  Kävelyä lukuunottamatta Dellan elämää on vielä rajoitettu muutama viikko ja mitä tulee agilityyn, sen harjoittelu alkaa noin kuuden viikon kuluttua.  Minulla ei ole kiire.  Tärkeintä on, että Della on kunnossa ennen kuin tähtäämme uusiin tavoitteisiin jälleen. 

Suuret kiitokset taitavalle eläinlääkäri Annalle, Annan Eläinlääkäriserviisi Oy:lle Raumalla, hienosta työstä ja loistavasta hoidosta!

lauantai 28. tammikuuta 2017

A weak start / Heikko alku

I am not at all used to be "out of order" and put to bed.  For almost three weeks I have been knocked out due to two different flues and a painful eye infection as a result of my body lacking resistance.  The only virus I have not yet got so far is the current stomach flu and I really hope I will be spared, because there's got to be a limit to everything!

We have enjoyed a lighter touch of winter during the first weeks of 2017.  Being under a blanket it really annoyed me, because nature has been so very beautifully decorated by rime and I just wanted to get out and capture it with my camera.  I have decided to use my camera better this year by being more fearless and to use the manual functions instead of only the automatic ones.  A friend of mine, she's a professional photographer, said it so well last summer when we met.  "The best way to learn is to use and try the different functions.  Lena, remember, the camera won't break!  It's made for using and having fun with - so have a lot of fun!"

During my sick leave I got one day when we still had snow on the ground and I was in such shape I could go out for a while.  Unfortunately the sun had taken a timeout that very same day and it had pulled its blanket of clouds before its shiny face.  It did not matter though because I was eager to take some test shots in not so perfect light conditions.  I am quite satisfied with my first manual shots.  A bigger problem was to to get the dogs the way I wanted them.  For some reason they were crazy of joy for at last having got me out and together with them in the yard.

My first manual shots with my Canon.







Ensimmäiset manuaalikuvat Canonillani.

En ole milloinkaan tottunut olemaan "epäkunnossa" ja pakotettu vuoteen omaksi.  Olen miltei kolme viikkoa ollut kahden eri influenssan kourissa ja kärsinyt sen jälkeen vastustuskyvyn puuttumisen vuoksi silmätulehduksesta.  Ainoa virus mikä minuun ei vielä ole iskenyt on norovirus ja toivon todella, että säästyn siltä, sillä kaikella on rajansa!

Olemme saaneet nauttia myös vähän oikeasta talvesta vuoden 2017 ensimmäisinä viikkoina.  Peiton alla olo on todella ärsyttänut minua, sillä luonto on ollut todella kaunis ja kuuran peitossa ja olen todella halunnut mennä ulos ikuistamaan sen kamerallani.  Olen päättänyt käyttää kameraani paremmin tänä vuonna olemalla rohkeampi ja käyttämällä enemmän manuaaliasetuksia automaattitoimintojen sijaan.  Ystäväni, joka on ammattivalokuvaaja, kehoitti minua viime kesänä tekemään niin .  "Paras tapa oppia, on käyttää kameran eri tomintoja.  Muista Lena, kamera ei mene rikki!  Se on tehty käyttöä ja hauskanpitoa varten, joten pidä hauskaa!"

Sairaslomani aikana oli vielä yksi päivä kun meillä oli lunta maassa ja olin vielä siinä kunnossa, että voin mennä hetkeksi ulos.  Valitettavasti aurinko oli juuri sinä päivänä ottanut aikalisän ja mennyt pilvipeiton taakse.  Se ei haittanut minua, koska olin innokas ottamaan muutamia testikuvia ei niin hyvissä valaistusolosuhteissa.  Olin melko tyytyväinen ensimmäisiin manuaaliasetuskuviin.  Suurempi haaste oli saada koirat pysymään kuten olisin halunnut.  Jostain syystä ne olivat hulluna ilosta saadessaan minut ulos pihalle.